Ferropii on tärkeä metalliseos, jota käytetään teräksen ja muiden metallien valmistuksessa. Se koostuu raudasta ja piistä sekä vaihtelevista määristä muita alkuaineita, kuten mangaania ja hiiltä. Ferropiin valmistusprosessi käsittää kvartsin (piidioksidin) pelkistyksen koksilla (hiilellä) raudan läsnä ollessa. Tämä prosessi vaatii korkeita lämpötiloja ja on energiaintensiivinen, joten raaka-aineiden hinnat vaikuttavat merkittävästi ferropiin kokonaisvalmistuskustannuksiin.

Ferrosiliconia käytetään laajalti terästeollisuudessa, valimoteollisuudessa ja muussa teollisessa tuotannossa. Ne kuluttavat yli 90 % ferrosipistä. Eri ferrosipiin laaduista 75-prosenttinen ferrosiili on laajimmin käytetty. Terästeollisuudessa jokaista tuotettua terästonnia kohden kuluu noin 3-5 kg ​​75 % ferropiitä.

Ferrosilikonitridi ja piinitridi kuulostavat kahdelta hyvin samanlaiselta tuotteelta, mutta itse asiassa ne ovat pohjimmiltaan erilaisia. Tämä artikkeli selittää eron näiden kahden välillä eri näkökulmista.

Ferromolybdeeni on rautaseos, joka koostuu raudasta ja molybdeenistä. Se valmistetaan sulattamalla molybdeenirikasteen ja rautarikasteen seosta uunissa. Ferromolybdeeni on monipuolinen metalliseos, jota voidaan käyttää erilaisissa sovelluksissa eri teollisuudenaloilla.

Volframi-rautalejeeringillä tarkoitetaan yleensä seoksia, jotka koostuvat volframista (W) ja raudasta (Fe). Yleisesti ottaen volframi-rauta-lejeeringit ovat ei-magneettisia. Tämä johtuu siitä, että volframi itsessään on ei-magneettinen metalli ja volframi-rautaseosten rautapitoisuus on yleensä alhainen, mikä ei voi antaa seokselle merkittävää magnetismia.

Titaani ei ole magneettista. Tämä johtuu siitä, että titaanin kiderakenne ei sisällä parittomia elektroneja, jotka ovat välttämättömiä materiaalin magnetismin osoittamiseksi. Tämä tarkoittaa, että titaani ei ole vuorovaikutuksessa magneettikenttien kanssa ja sitä pidetään diamagneettisena materiaalina.